lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pikaterkut


Tänä vuonna ensimmäistä kertaa ei tarvinnut tämän äidin osallistua virpomisvitsojen tekoon laisinkaan.
Tai lähinnä en kai saanut ;)
Iskä haki vitsat, ipanat etsivät askartelutarpeet ja itse myös koristelivat.
Toisinaan on mukavaa kun lapset kasvavat ja ovat jo niin oma-aloitteisia ja osaavia.
Vaikka toisaalta näiden pajunoksien koristelu on kyllä sen verta mukavaa, että ihan mielelläni olisin mukaan tullut.
Parempi kuitenkin näin, niin tulee ihan lasten itse tekemiä :)


Tytön vitsat jo odottelevat lähes valmiina (ovatkin olleet jo useamman päivän...), kun poika vasta juuri aloittelee puuhaansa.
(Kröhm.. - - miehet!)

Voi tuota kuolan määrää... :D

Seuraavaksi maskeeraus ja pukeutuminen.
Täältä lähtee siis ihan pian liikkeelle yksi Ämmä ja pari Munamiestä.
Toivottavasti mummoloissa ja isomummolassa ollaan valmiina :D

Iloista lankalauantaita!

P.S. Tänne laitan pian kuvia 'in action'!
 P.P.S. Ihan mielettömän suuret kiitokset jokaiselle ihanalle kauniista & rohkaisevista sanoistanne edellisiin postauksiin. Olette niiiiin jokaikinen!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Jotain uutta & erilaista

Se mitä lapset edellä, äiti perässä ;)
Tämä postaus, jos joku, menee niiiiiiiin minun mukavuusalueen ulkopuolelle ettette uskoiskaan :D
Mutta sanotaanko, että jo muutaman vuoden olen miettinyt, josko jotain vaatepostaustakin laittaisin, mutta aina se on siirtynyt ja siirtynyt jollain verukkeilla.
Minusta olisi mukava näyttää miten pukeudun, sillä se on myös yksi iso osa minua.


Täytyy todeta, että näin hiukan vajaa 6kk sitten synnyttäneenä ei ollut ihan se kaikista paras hetki tätä aloittaa... Mutta näillä nyt mennään. Mitäpä tätä enää siirtämään.
Aina kai se varmaan olis joku syy miksi vielä siirtää tuonnemmas :D
 

Jaa, että mitäkö tuossa teen(?) No säädän kameran tarkennusta tietystikin ja nappaan kuvaa!
Ai mitenkä? No, kännykän kautta tietysti! :D
EOS Remote -sovelluksen saa ladatuksi älypuhelimeen (Android ja iOS) ilmaiseksi Google Playsta tai App Storesta. Sovelluksella saa puhelimella Wi-Fin kautta yhteyden kameraan, jolloin pääsee ottamaan kuvia ja selaamaan otettuja kuvia. Ihan näppärä, mutta saihan sitä hiukan säätää, että kaikki "pelit ja vehkeet" toimi yhteistyössä :D
Onko tämä jo tuttu juttu kaikille muille?
 
[Minun ihana(!) kuvauskamu.]

Ja mitä tähän mallina toimimiseen tulee, niin olihan se vaikeaa! Huh. Tuntuu, että miten muut voi poseeratakin niin luonnollisesti?
Helpointa oli juuri piiloutua tuonne kännykän taakse :D
 
Päälläni oleva mekko(?) on tilattu H&M:n lasten/nuorten osastolta. Se on kokoa 164cm ihan juuri kuten minäkin. Aina silloin tällöin löytää sieltäkin puolelta jotain kivaa.
Sopivien vaatteiden löytämistä rajoittaa vielä tuo imetyshomma, joten tiettyjä kriteereitä siis yläosilla on - ja nykyään siis pukeudunkin lähinnä vain napillisiin/avattaviin.


Uusia vaatteita (kuten nämä housutkin) on täytynyt hiukan haalia; vielä on nimittäin matkaa omiin mittoihin. En ole ottanut mitään stressiä kuitenkaan. Puntarilla en ole käynyt, mutta vanhat vaatteet eivät vielä mahdu päälle, joten siitä voi jo jotain päätellä ;) Pitkään imettämällä olen kuitenkin saanut aina painon tippumaan takaisin normaaliin, joten toivon mukaan myös nytkin. Toki sitä liikuntaakin voisi hiukan lisätä...


Mekko ja housut, uudet | H&M
Pusero, tosi vanha | H&M
Kengät | Ellos

Ihan ei tullut tästä sellaista kuvapostausta kuin ajattelin, mutta eihän tästä ole kuin suunta ylöspäin ;)
Vaatii vain hiukan enemmän harjoitusta ja rohkeutta.
Seuraavaksi taas palaan kuitenkin, teidänkin onneksi, sille omalle alueelleni ja jatkan kameran sillä oikealla puolen eli takana! :D

Aamulla Ouluun, joten kiirus jo nukkumaan...

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Pirtissä nyt


Ja tässäpä näitä kuvia uudistuneesta pirtistä nyt sitten tulee. Olkaatten hyvät.
Nauttikaa. Mie ainakin nautin - ihan joka kerta kun pirttiin astun.
Sekä lattia että uusi järjestys viehättää silmääni enemmän kuin hyvin! :)
Pikkuhiljaa siis alkaa oma mielikin olla tyytyväisempi


Ja niin päätyi muuten meillekin tuo Ikean HeHtaar.. ei kun HEKTAR-valaisin.
Ja minusta se sopii tänne oikein hyvin! Vaikka mies nauroi, että eihän täällä enää muuta osaa katsoakaan, 
kun tuo valaisin on niin massiivinen = huomiota herättävä.
Edellisistä pirtin kahdesta valaisimesta toinen ei enää yltänyt pöydän ylle pöydän kääntyessä vinoon.
Ja yksi pieni valaisin näytti niin hassulta yksinään pöydän yllä suuressa tilassa, joten mietintään jäi pitäisikö hankkia kokonaan uusi isompi yksilö.
Pikkupoikien kanssa sitten Ikean reissullamme kävimme hiukan osastolla hipelöimässä tätä ko. Hektar-valaisinta. (Tai siis lähinnä mie hipelöin...) 
Mietin, että onko se liian musta meille. Mutta toki, jos siihen kyllästyy, niin nopsaanhan sen suhauttaa sprayllä toisen väriseksi :D
Lopulta ajattelin, että mietitään kuitenkin vielä. 70 euron hintakin jäi pohdituttamaan.
FYNDistä se sitten pomppasi silmiini yli 20euron alella, joten ajattelin, että tässä se nyt sitten on. Selvästi se on meille tulossa!


Myös puusohva sai hiukan raikastusta osakseen, kun maalasin sen vaaleanharmaalla - vaikka voisi näyttää valkoisellekin - tai ehkäpä jopa oikein vaalean siniselle näissä kuvissa. Mietintään jää hankinko hiukan tummemman harmaan sävyn ja sutaisen sen hiukkasen tummemmaksi.

 

Talon oston yhteydessä taloon jätetyt pinnatuolit saivat myös piristykseksi maalia ylleen.
Olin alkuun ajatellut, että teen eri postauksen kun sen ennen-kuvankin teille nappasin, mutta menköön nyt samassa näidenkin esittely :D
Ihaillut olen nimittäin jo useamman vuoden monien kodeissa näkyviä eri värisiä tuoleja pöydän ympärillä. Ajattelin ensin itsekin, että nyt koko kirjava(!) väripaletti käyttöön, mutta kun kuuntelin tarkemmin itseäni niin päädyin pysyttäytymään siinä ihan omassa sävymaailmassani.
Jotenka haalea roosa ja haalea minttu sekä oikein vaaleanharmaa lopulta sitten maalipurkeista pääsi sudin kautta tuoleihin.
[Pöydän keskimmäset, vaaleankerman väriset, tuolit ovat edesmenneen mummini vanhoja.]

Tältäpä meillä siis nyt näyttää.
 
Iloa alkaneeseen viikkoon!

P.S. Ja varmaan huomasittekin, niin hiukan on bloginkin ulkomuoto saanut uudistusta osakseen. Talviset jutut vaihtuivat raikkaampaan ulkonäköön. Me like! ;)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kauden viimeiset

Neitimme toi perjantaina eskarista kotiin askartelemansa kauniin virpomisoksan. Vielä se ei pääse tänä viikonloppuna käyttöön, sillä täällä pääsiäisämmät lähtevät kierroksilleen vasta lankalauantaina eli siis vasta viikon päästä.
Oksa inspiroi meidät kuitenkin Disney Animator -nukkejen muotinäytöksen pystyttämiseen. Mikäpä sen mukavampaa! :)
Ja koska täällä on vielä talvea jäljellä (lunta on edelleen ihan riittämiin), mutta vauhdilla silti mennään kesää kohti, on hyvä aika esitellä tämä talvimallistomme pois ennen kesähepeneihin siirtymistä.
Ihastuttavalle Frozen-elokuvan tähdelle, Elsalle, ompelin Tilda-nuken hiukan muokatuilla kaavoilla valkoisesta (kuinkas muutenkaan jääkuningattarelle!) fleecestä takin, jonka alareunan koristelin pitsillä.
Turkoosiin pipoon virkkasin mustan kukan ja tumppuihin koristeeksi pääsivät mustat napit. Vyönä toimii musta silkkinauha.
Psst! Jos et käynyt elokuvissa katsomassa Frozenia, niin täksi viikonlopuksi se vihdoin julkaistiin DVD:nä! Elokuva on hurrrrrjan ihana

Urhealle Merida-neitokaiselle valitsimme takin väriksi puolestaan rohkeanräikeän turkoosin.
 
Pipoon ompelin pienet korvat elokuvan karhujen (kuten tämän nallukan tässä kuvassa) inspiroimana.
Nappeja kiinnitin koristeiksi niin pipoon kuin lapasiinkin.

Tähkäpää ei suostunut hiuksiaan kiinni laittamaan, joten jäivät sitten ihan valtoimenaan auki näihin kuviin ;)
Tossuihin en löytänyt enää samanlaisia nappeja, mutta ovat aika hauskat näinkin!
Ja koska hempeä vaaleanpunainen sopii Tähkikselle, siitä siis ommeltiin takki ja pipo.
Pipoon liimattiin koristeeksi askartelukuvio (softista) ja tumppuihin ompelin sydämenmalliset napit.
[Hih, Pascal on niin hauskan näköinen!]

Osaa vaatteista säilytetään kauniissa pienessä matkalaukussa, jonka neiti on saanut ystävättäreltäni lahjaksi.
Harmiksemme sinne ei mahdu lähellekään kaikki, joten isompi olisi hakusessa.
[Nämä virkkaukset esiteltiin alkuvuoden muotinäytöksessä, josta voi kurkkia kuvia täältä.]

Ja lopuksi vielä koko suloinen tyttönelikko.
Koitin kovasti houkutella tyttöjä katsomaan kameraan, mutta jostain syystä en onnistunut ;)
- selkeästi jotain tosi mielenkiintoista tuolla vasemmalla...
[Pocahontaksen vaatteet olen valmistanut n. 1,5v sitten, ja ne on esitelty täällä Tähkäpään toimesta.]
Nämä pikkuämmät toivottelevat
leppoisaa palmusunnuntaita jokaiselle!

***
P.S. Huomasitko hauskan kissanpääkoristeen virpomisoksassa? :D
(Taitaa näkyä vain kuvista ensimmäisessä...)

P.P.S. Jos joku kiinnostui/innostui vaatekerroista, voi minuun olla yhteydessä mailitse. Voisin vaikka näitä muutamat tehdä edulliseen hintaan.

Kupposen äärellä

Kotivalossa-blogin ihana Katri haastoi minut kahvitauolle jutustelemaan.
Itse kuitenkin ei-kahvinjuojana valitsin omalle tuokiolleni kaakaokupposen - toki kuppi olisi voinut olla yhtä hyvin täynnä teetäkin.
Ja toki kaakaon kaveriksi herkkukeksejä! :D

Haasteessa kuuluu vastailla seuraaviin kysymyksiin:
 
1. Mikä on sisustustyylisi?
Heti alkuun vaikea kysymys :D Haluaisin tähän vastata, että maalaisromanttinen, mutten ole kyllä oikein varma tästäkään enää. Olen ainakin hiukan yksinkertaistanut tyyliämme tyyliäni tänne muuttaessamme, mutta toisaalta taas huomaan ettei tämä sisustus ole valmis laisinkaan(!) Oikeastaan ihan alkuvaiheessa. Sanotaanko, että "pohja" on valmis ja tästä on nyt hyvä jatkaa ;)
Mutta ehkä tämä on sellainen vanhaa henkeä kunnioittava, vaalea(!), scandinaavinen, valoisa, ja sitä toivomaani tanskalaishenkeäkin on hiukan saatu sekaan. Ei kuitenkaan missään nimessä moderni.
 (Ranskalais-tanskalais-maalaisromanttisesta-talonpoikaishenkisestä haaveilen - ripauksella lapsenmielisyyttä ja nykypäivää.)
 
2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?
Täällä uudessavanhassa kodissamme eniten pirtti (sis. keittiö+olohuone), eteinen, kodari ja vessa nyt alkavat pikkuhiljaa lähestymään sitä, mitä niistä olen yrittänyt esiin kaivaa.
Makuu-/työhuoneemme on ihan hakemassa omaa linjaansa. Työhuoneen huonekalut pilaavat totaalisesti maalaisromanttisen hengen makuuhuoneessamme.
Ja lastenkaan huone (kun on jaettuna tytölle ja pojalle tällä hetkellä + sullottuna kaikki kahden huoneen kamat yhteen kamariin) ei ihan vastaa nyt sitä mitä niiltä haluaisin. Puuh. Mutta ehkäpä tämä vielä tästä iloksi muuttuu kunhan saadaan vintti valmiiksi ja sitä lisää tarvitsemaamme tilaa! :)
Ja meän pesuhuoneesta en edes kehtaa mainita mitään... 

 [Vetäiskääpäs sama mahtis hymy kuin Nipsulla on - ei varmasti voi päivä alkaa huonosti!]

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Lapsiin sekä terveyteen ja hyvinvointiin.
 
4. Mihin käytät paljon rahaa?
Varmaan kaikkeen turhaan... No heh(!) Eniten varmasti käytän sisustukseen, lasten kirjoihin/leluihin ja vaatteisiin... ja omiin herkkuihin.
 
[Muscovado-sokerissa on mainio lakritsamainen maku. Toimii hyvin tumman kaakaojauheen kanssa!]

5. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
 Jos rakkaimmilleni tapahtuisi jotain pahaa. Voih. En edes haluaisi ajatella tätä kun jo niin rinnasta puristaa :(
Toinen olisi, jos tulipalo tuhoaisi kodin.
 
6. Mistä onnesta unelmoit?
Tasainen onnellinen arki ja elämä olisivat paras onni!


 7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Teen kaiken aina aikalailla viimeisen päälle. En perfektionistiksi itseäni sanoisi (on asioita, joita teen vähän niin kuin toisella kädellä ja osaan ottaa hyvinkin lunkisti), mutta huolellinen ja tunnollinen olen luonteeltani. Ja jos esimerkiksi lupaan jotain, pidän aina siitä kiinni!
Tällä hetkellä tunnollisin olen varmaankin kaikessa lapsiini liittyvissä asioissa :)

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Kai nyt inhimilliset virheet kuuluukin antaa anteeksi? Ihmisiähän tässä vain ollaan, ja jokainen varmasti tekee virheitä. Jatkuva huolimattomuus ja välinpitämättömyys puolestaan ovat asioita, joista voi hiukan jo suuttuakin/pahoittaa mieltään. Itse kuitenkin olen herkästi ja nopeasti anteeksiantava. Lepyn ja unohdan ehkä joskus vähän liiankin nopsaan.

[Ihan pian kukkimisen lopettava tulilatva köyhtyi kuvausten vuoksi yhden kukinnon verran.]

9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
Huolehtivaisuus ja empaattisuus sekä kyky hoitaa useita asioita yhtä aikaa.

 10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Tuki ja turva. Vahva henkisesti.

[Oman kaakaotuokioni kuvat ovat eiliseltä ja seurana minulla oli tuolloin pari aikakauslehteä :) En ihan oikeasti siis tehnyt tätä haastetta tuona hetkenä - vaan nyt tällä tavalla virtuaalisen kupposen äärellä vain, heh. Tarjotin/taulu on muuten vanha tuunaus ja ollut pari kertaa lähtökuopissa...]

Entä miten on rupattelun (ja herkkuhetken) puutetta seuraavilla arvon naisilla(?)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Pieni harmitus

Sain miehen, isommat lapset ja koiran lähtemään hyvissä ajoin kaupunkiin mummulaan ja neidin balettitunneille.
Eli tämä tarkoitti sitä, että minulla oli aikaa nelisen tuntia touhuta lähes yksikseni kotosalla.
Kuopuskin oli vetämässä useamman tunnin päikkäreitä pihalla kylmäporstuassa.
Mikä oiva(!) tilaisuus siivota rauhassa, jonka jälkeen olisikin sitten mukava ottaa se järkkäri käteen ja nauttia työnsä jäljestä räpsimällä kuvia ympäri kämppää.
Niin, no kaikkihan meni niin kuin olin suunnitellutkin - poikakin nukkui kuin tukki koko ajan.
Imuroin, vein ylimääräiset lojumassa olleet tavarat omille paikoilleen, tein kesken jääneet kylvöpuuhat loppuun, jotta sain keittiönpöydän puhtaaksi ja lopuksi kävin laittamassa ne jo jonkin aikaa koneessa odottaneet pyykit kuivumaan sekä toisen koneellisen pesemään...

Ja ah(!) olin valmis siihen omaan hetkeen. Kamera käteen ja eka 'räps' - ja siihen loppuikin sitten akku. Arrgh. 
Miksen laittanut viimeksi kameraa käyttäessäni sitä akkua lataukseen, voi miksi en?!
Meillä ei ole siis vara-akkua...

Tässä se räpsy ja ehkä siitäkin jo jotain voi päätellä mitä muutoksia täällä on tapahtunut ;)

Nooh, onneksi harmitus oli pieni, sillä sainhan ainakin hetken istua ihan rauhassa nauttien hiljaisuudesta ja siististä kodista.
Istuin tietokoneen ääreen ja pääsin kurkkimaan teidän muiden blogeihin
- ja kaivoinpa vielä suklaalevyn seuraksi.
Ei ollenkaan huonompi hetki.

Kuvausjuttuja kokeillaan uusiksi huomenna - sillä tavalla perinteisesti pikkumurujen läsnäollessa ♥

P.S. Uusia haasteitakin on jonossa asti jo kolme kappaletta, ja suorittelen niitä tässä pikkuhiljaa pois. Unohtanut niitä en kuitenkaan ole! :D
En myöskään paria vanhempaa, jotka on takavuosilta jääneet tekemättä... Heh-heh.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Instagram

Siellähän se miekin olen aikalailla päivittäin.
Ilokseni olen myös monen "tutun" bloggaajan löytänyt sieltä! Instagram on blogille vähän niin kuin piste i:n päälle ;)
Instagram täydentää blogia omalla tavallaan aika mukavasti ja sieltä saa vähän lisää irti bloggaajan elämästä
Jos minun elämääni hiukan reaaliaikaisemmin ja hiukan lähemmin tahdot kurkkia niin Instasta minut löytää nimimerkillä @ho0_ (vimppa 0 on nolla)

Psst! Eka, eli vasemmalta ylin, kuva pääsi virallisen POMPdeLUXin viikkokollaasin paraatipaikalle, jeah!

Mutta siis minun piti vain pikaisesti tulla esittämään täällä oma viikkokollaasini ja ilmoittamaan,
että täällä ollaan vaikka postaustahti ei päätä huimaakaan!
Tahti ei vaan millään ota pysyäkseen kurissa. Höhlä.

Kovasti on postauksia taas jonossa asti ja uusia keksin jatkuvasti.
VAAN kun tuota aikaa ei tunnu mukamas olevan. Eh-eh. Eikä enää voi syyttää valoisan ajan vähyyttäkään...
Huomaan nimittäin välillä vain istuvani aurinkoisessa pirtissä nauttien kaikesta valoisuudesta ja ympärilläni olevista kivoista uusista jutuista ilman, että käy juuri mielessäkään napata se kamera ja ikuistaa teillekin muutama nurkka meiltä näytille.

Koitan hiukan ryhdistäytyä ja vaihtaa käsistä kännykän vauvan hetkeksi järkkäriin, heh! :D

Mutta nyt mie painun nukkumaan. Pienin on tehnyt ekaa hammasta (tuntuu ja näkyy jo!) ja nukkuminen ei ole ihan yhtä sikeää kuin tavallisesti, joten öitä!
Vaikkakin mitä ilmeisemmin luettekin tämän vasta huomenna... Hih.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pajunkissat

 
Voitteko kuvitella kuinka innossaan ihminen voi yksistä pajunkissoista olla? :D
Pitkästä aikaa nimittäin meidän leveysasteilla ehtii pajunkissat pääsiäiseksi. Toki aikaisella keväälläkin on osuutensa asiaan, mutta pääasiassa sillä, että tänä vuonna se pääsiäinen on kovin myöhään.
Aina ei siis ole ollut ollenkaan varmaa, että ollaan saatu pajunkissoja pääsiäiseksi - ainakaan ihan itse paikallisen luonnon tuottamina. Sisällähän voi tietysti hiukan nopeuttaa asiaa...
Täällä ollaan muuten mutusteltu jo useammat suklaamunat. Jotenkin tämä pääsiäisenvietto vain alkaa luonnostaan jo huhtikuun alusta viimeistään.
Rairuoho laitetaan itämään vasta huomenna vaikka siltikin se on vähän etuajassa laitettua. Ei vaan enää malteta odottaa! :D Lapset jo kaipaavat niitä tipujakin esille.
Eilen kävin tuulettamassa vauvanhuuruista päätäni ja suuntasin vanhempieni kanssa katsomaan paikallisen Musiikkitalon/Pop&Jazz Konservatorion uusinta konserttia 'Girl Power'.
Ja olihan tuo ihan mahtava! Siellä musiikkialan opiskelijat esittivät aina tuolta 50-luvun tuntumasta Spaissareihin ja Destiny's Childiin - eri aikakausien tyttöbändien/naisyhtyeiden ykköshittejä.
Oli hienoa katsoa kun puvustukset, meikit ja kampaukset esiintyjillä olivat niin tarkasti suunniteltuja ja toteutettuja - nekin siis toki kyseisten alojen opiskelijoiden toteuttamina.
Mutta nyt alkaa olemaan jo kiirus. Suuntana POMPdeLUXin Avoimet ovet -tilaisuus ja sitten vielä kummitytön 10v-synttärit.
 
Kaunista & valoisaa sunnuntaita!